Miten meni juhlinta?

Lauantaina siis vietimme Herra R:n synttäreitä pienimuotoisesti. Juhapäivän ruokailuun ja ohjelmaan liittyvää ennakkopohdintaa löytyy edellisestä postauksesta. Juhlapäivän aamuun kuului myös lahjan avaaminen. Paketista paljastui Polarin A360 aktiivisuusranneke. Ranneke toimii niin aktiivisuusrannekkeena, sekä sykemittarina urheilun aikana ilman erillistä sykevyötä. Rouva oli ollut niin velmu, että paketoinut myös itse itselleen oman rannekkeen. Ainakin näin parin päivän ensituntumalta laite vaikuttaa varsin kätevältä kapistukselta, ja on selvästi auttanut kiinnittämään huomiota enemmän pitkään paikallaoloon/istumiseen. Tarkempia arvosteluja voimme raapustella sitten, kun rannekkeet ovat olleet pidemmän aikaa käytössä.

Muutoin juhlapäivänä herran työt hieman rajoitti kaikkea vapaa-ajan harrastamista, joten skippaismme leffateatterit ym. suunnitelmat jostain yhteisestä tekemisestä. Syömisten suhteen meni sen verran höpsöksi, että kävimme tukemassa paikallisen pienyrittäjän grilliä kebabrullan (herra) ja kanahampparin (rouva) osalta. Rouva oli illan ihan vesilinjalla, mutta herra otti pari (siis kaksi) olutta kyytipojaksi. Jälkkäriksi oli noin 100g irtokarkkeja per tyyppi. Eli ei ihan mitään mahdottomia mässäilyjä kuitenkaan - ainakin jos vertaa entiseen. Päivän muut syömiset olikin sitten ihan normaalia, jopa ehkä hieman vähemmän, johtuen tiukasta aikataulutuksesta.

Mässäilystä huolimatta rouva kävi myös sunnuntaina punnitsemassa aamupainon. Vaaka oli ystävä, ja näytti lukua 81,9 kiloa. Matkalla grillille herra yritti puhua, ettei vaa'alla käynti olisi kannattavaa. Pelkäsi, että jos tulos onkin iiiiso plussa, luovutan ja vaikka mitä kauheaa. Enkait minä nyt niin äkkipikainen ja malttamaton ole? ;D Herkuttelulla oli kuitenkin yllättävä (tai ei edes niin yllättävä) seuraus. Rouvalla on herran lisäksi elämänkumppanina fibromyalgia - tutummin neiti F. Herkuttelun jälkeisenä yönä kivut pomppasivat aivan taivaisiin. Kipujanalla (eli asteikolla 1-10) katsottuna alkuvuosi on pääsääntöisesti mennyt 2-4 välissä, kun taas lauantain ja sunnuntain välisenä yönä käytiin kirkkaasti siellä 7-8 paikkeilla. Jos tämä ei ole sitä kantapään kautta oppimista, niin mikäs sitten? Nyt kun fibromyalgia on tullut osaksi myös tätä blogimaailmaa, niin lähitulevaisuudessa on tulossa oma postauksensa fibrosta ja elämäntapamuutoksesta. Nyt kun on kertottu herkuttelussa, niin keskiviikon postauksessa vilkaisemme sitten tavallista ruokapäiväkirjaa.

Miten teillä muilla sujui viikonloppu? :)

Pala vanhaa

Herkkupäivä, mättöpäivä, ohisyönti, vapaasyönti.. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Myöhemmin tänään on tarkoitus juhlistaa Herra R:n synttäreitä pienimuotoisesti. Vielä ei olla lyöty lukkoon, että miten sen teemme. Kuitenkin olemme molemmat mieltäneet sen herkkupäiväksi, ilman sen kummempia neuvotteluja aiheesta. Kebabrulla, leffateatterissa käynti (kera karkkipussin), lasi viiniä, olutta.. Nämä ovat vaihtoehtoja, mitä olemme heitelleet ilmoille. Kaikki se on juurikin sitä vanhaa, mistä olemme pyrkineet oppimaan pois. Toisaalta taas yksi herkkupäivä kahdeksan viikon kiltisti olemisen jälkeen ei kaada tätä projektia yhtään mihinkään - ja juhlapäivät kuuluvat edelleen elämäämme. Painoakin on kivasti lähtenyt yhteensä -13,4 kiloa, eli lähes 27:n voipaketin verran. Edistymistä painon suhteen voitte seurata myös omalta sivulta, johon pääsee esimerkiksi tästä.

Jälleen huomaa, että myös pääkopassa on tapahtunut jonkinlaista muutosta. Sellainen pieni ääni kyseenalaistaa tuon herkuttelun. Entä jos kuitenkin keskittyisi itse juhlaan ja keksisi jotain tekemistä, mikä ei mene "automaattisesti" käsi kädessä huonon syömisosaston kanssa. Toisaalta taas myös kohtuuden opettelu on tärkeää.

Ilta kuitenkin näyttää miten meidän käy, tule ihmeessä maanantaina vilkaisemaan, että millainen "syntilista" tältä päivältä kertyikään! :)

Rouva R & inbody-mittaus

Pari viikkoa sitten näin ilmoituksen, että "meidän" salilla järjestetään inbody-mittauksia muutamana päivänä. Silloin tuntui hyvältä idealta ilmottautua mukaan ja käydä kartoittamassa (lähes) lähtötilanne tälläkin keinolla. Mainittakoot tässä vielä se, että mittaus oli elämäni ensimmäinen kerta. Tiesin, että kylmää kyytiä on luvassa ja niinhän siinä kävi. 

Jostain syystä jännittää enemmän laittaa nämä mittaustulokset tänne julki, kuin esimerkiksi lisätä kuvia tai mittoja (vaikka niidenkään perusteella tämä mittaustulos ei yllätä ketään). Anonyymisti tässä ollaan edelleen liikenteessä, mutta kuitenkin - jännä tuo ihmismieli. Haluan kuitenkin jakaa rehellisesti tänne niin hyvät kuin heikommatkin hetket, joten.. Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa.

Rasvaa, rasvaa ja vielä vähän rasvaa. Sekään ei yllättänyt, että viskeraalirasvaa on noin järisyttävä luku. Keskivartalo on ollut aina se heikko, tai siis paksuin kohta. Jos tästä yrittää jotain positiivista löytää, niin ainakin lihastasapaino on kutakuinkin normaalin rajoissa. Toinen positiivinen asia on se, että eihän tästä yksinkertaisesti voi suunnata kuin ylöspäin? Seuraavan kerran mittausmahdollisuus samassa paikassa on ensi syksynä, noin puolen vuoden kuluttua. Laitoin jo kalenteriin merkinnän, että silloin mennään yrittämään uudestaan paremmalla menestyksellä!

Nytpä on runosuoni sen verran ahtaalla, että enempää en osaa tästä jaaritella. Tai ehkä vielä loppuun totean, että en jäänyt harmittelemaan tuloksia. Todennäköisesti enemmän olisi harmittanut, jos oisin lykännyt ensimmäistä kertaa syksylle ja jäänyt ilman näitä tuloksia, johon voin verrata uusia. Tämä antoi myös ehkä hieman lisäpuhtia salille tänä aamuna.

Seuraatko sinä muutoksia myös inbody-mittauksen avulla? :)

Kokeileva keittiö osa 1: Valion Mifu

Jos aiemmin oli jännittävää käydä testaamassa kaupungin uusi mättöpaikka, niin nyt se jännitys on pääsääntöisesti etsittävä kotikeittiöstä, vähän toisenlaisten tuotteiden kanssa. Tämän postaussarjan ideana on testailla uusia, tai ainakin meille uusia juttuja keittiössä. Heti alkuun haluamme huomauttaa, että mielipiteet ovat meidän omiamme, samoin kuin tuotteet. Emme siis ole saaneet niitä testiin firmoilta. :)

Ensimmäisenä otamme käsittelyyn suht' tuoreen uutuuden Valiolta. Yksinkertaisesti selitettynä Mifu on paistettava ruokarae, jota pystyy lisäämään niin lihan kaveriksi kuin sen sijasta. Blogissa ei ole tainut olla aiemmin mainintaa, että rouva ei syö punaista lihaa. Tämän vuoksi Mifu on tuonut kivaa vaihtelua ruokiin. Tällä hetkellä makuvalikoimasta löytyy Meksikon pippuri, Intian Curry, Välimeren tomaatti ja maustamaton versio. Näistä olemme testanneet kaikkia muita, paitsi maustamatonta. Olemme testailleet sitä niin kanan, tonnikalan, kasviskastikkeen kuin munakkaankin seassa. Koska makuja on monia, niin annamme molemmat tuotteelle omat tuomiomme.

Rouva R: kiva uutuus, joka sai mainoksen uhrin melko nopeasti tekemään ostopäätöksen. Makuvalikoimaa on mielestäni riittävästi. Oivallinen lihankorvike, jos vertaan esimerkiksi tofuun, joka ei todellakaan kuulu suosikkeihini. Maustekastiketta on yllättävän vähän suhteessa raemäärään, joten joka kerta joutuu lisäämään omiakin mausteita (tai sitten oon vaan tottunut liiaksi tunteella maustettuun ruokaan). Kätevä tuote, jota varmasti tulemme ostamaan aina silloin tällöin. Kokonaisarvosanaksi antaisin 4/5.

Herra R: Maistuu ihan maustetulle raejuustolle. Mukava lisä niin liha- kuin kasvisruokiin kun ei itse osaa mitään maustaa. 4/5.

PS: Myöhemmin tänään rouva suunnistaa inbody-mittaukseen, joiden tuloksia pääsee katselemaan täällä blogin puolella torstain postauksessa!

Herra R:n lähtötilanne

Tervehdys vaan minunkin puolestani! Kuten ensimmäisestä postauksesta käy ilmi, vaimoni sai minut mukaan tähän blogimaailmaan. En seuraa painoani yhtä tiiviisti kuin rouva, mutta säännöllisesti kuitenkin. Mittanauhaan en ole tämän projektin aikana koskenut, enkä usko, että tulen koskemaan. Kuitenkin senttien hupenemisen huomaa esimerkiksi vyöstä, johon olen joutunut tekemään lisää reikiä - siis siihen parempaan suuntaan.

Olen 188cm pitkä, ja painoa minulla oli tammikuun alussa 143kg. Tuolloin painoindeksini oli 40,46. Kuten rouva, myös minä olin tammikuussa painavimmillani. 

Alun aikana vaa'alla on tapahtunut seuraavanlaisia muutoksia:

• 02.01.2017     -     143kg
• 02.02.2017     -     139kg
• 19.02.2017     -     136,7kg

Painoa on siis lähtenyt yhteensä 6,3 kiloa. Painoindeksikin on kaunistunut lukuun 38,68. Olen tähän tulokseen tyytyväinen. Paino on pudonnut maltillisesti - juuri niinkuin elämäntaparemonttiin sopii. Ideana painonpudotusprojektissa on annosten pienentäminen, ruoanlaadun parantaminen sekä syömisten säännöllisyys. Millekään kaalikeittodieetille en suostu, vaan syön ihan normaalia ruokaa, mutta hallitusti. Tarkemmin ruokailuistamme tulee myöhemmissä postauksissa. Olo on ollut tosi hyvä koko tämän ajan, energiaa on piisannut niin töihin kuin vapaa-ajan harrastuksiinkin. Unenlaatu on myös parempi. Missään vaiheessa en ole potenut ns. "tapponälkää". Tästä on siis hyvä jatkaa!

Elämäni ensimmäinen blogipostaus on valmis, ja on hauska huomata, että myös tässä suhteessa olen se vähäsanaisempi, ja vaimo lörpöttelee läppäristä akun loppuun. Loppuun vielä pari kuvaa muutaman päivän takaa.
                                                

14.2.2017

14.2.2017

PS: Tulkaahan kuulolle taas tiistaina, jolloin pyörähdetään ensimmäisen kerran keittiössämme!

Rouva R:n lähtötilanne

//valitettavasti bloggerilla on tänään joku asenneongelma mun kanssa. Tämä toinen postaus tulee siis nyt toistamiseen. Alkuperäinen on julkaistu tiistaina 14.2. Tänään (17.2.) julkaistun tekstin löydät täältä.


Nyt ollaankin sitten jännän äärellä. Vuorossa on nimittäin rouvan lähtötilanteen läpikäyminen. Ja niitä aiemmin lupailemiani (kauhu)kuvia nähdään sitten tämän postauksen lopussa. Ensin kuitenkin katsotaan, että mitäs se mittanauha ja vaaka onkaan sanonut kohdallani tässä ensimmäisen 1,5kk aikana.

Puntarilla tulee laukattua päivittäin. Tiedän, että se ei oo välttämättä kovin järkevää, mutta ainakaan toistaiseksi en ole masennellut pieniä nousuja, sillä kokonaistilanne on kuitenkin tiukasti alaspäin! Päivittäisen painonvaihtelun raportointi tänne tuntuu myös turhalta, mutta tarkoituksena on tehdä tänne blogiin joko sivubanneriin tai välilehteen oma käppyrä painon putoamisesta.           

Tammikuussa, tarkalleen ottaen toinen päivä, vaaka näytti hurjaa lukemaa. 88,7kg. Tuo on se luku, mistä lähdettiin liikkeelle. Tuo luku edustaa myös minua painavimmillani. Paino on kertynyt verrattaen lyhyessä ajassa, kun aiemmin se pysyi ilman suurempia ponnisteluita 58kg-62kg välillä. Olen 167 senttiä pitkä, joten tuo lukema on hurja pituuteen nähden. Painoindeksini oli tuolloin 31,8 - eli merkittävän ylipainon puolella mentiin jo komeasti.

Tämän 1,5 kuukauden aikana vaa'alla on näkynyt seuraavanlaisia tuloksia:

• 2.1.2017     -     88.7kg        
• 10.1.2017   -     87.5kg     
• 17.1.2017   -     85.5kg     
• 25.1.2017   -     84,5kg
• 4.2.2017     -     84,2kg
• 8.2.2017     -     83.5kg
• 14.2.2017   -     83,2kg

Nopealla (ja lyhyellä) matikalla laskettunahan tuo tarkottaa sitä, että tähän päivään mennessä on pudonnut tasan 5,5 kiloa! Itse ainakin olen täysin tyytyväinen tähän tulokseen. Mittoja olen ottanut harmikseni ensimmäisen kerran 1.2. ja toistamiseen 11.2., lyhyemmälläkin aikavälillä on ehtinyt tapahtua jo muutosta.

                                   1.2.17        11.2.17       muutos

Käsivarsi, oikea          34,50          34,50          +-0cm

Käsivarsi, vasen         34,00          34,00          +-0cm

Rinta                           106             101,50        -4,5cm   

Vyötärö                       105             101             -4cm         

Vatsa, levein kohta     114             109              -5cm

Lantio, levein kohta    110             108              -2cm

Reisi, oikea                 67               66               -1cm

Reisi, vasen                65,50          65               -0,5cm

Pohje, oikea                42,50          42               -0,5cm

Pohje, vasen               42               42               +-0

Yhteensä senttejä on kadonnut siis 17,5cm! Tähän olen myös erittäin tyytyväinen. Lopuksi vielä tänään (14.2.) otetut kuvat, joihin tulen vertaamaan myöhemmin seuraavia kuvia.

14.02.17//83,2kg

14.02.17//83,2kg

14.02.17//83,2kg

Se aika vuodesta kun..

..kun päätökset elämäntaparemontista punnitaan. Näin väitettiin radiossa eilen. Tässä vaiheessa pitäisi turnausväsymyksen alkaa painamaan, ja mielihalujen vetää takaisin siihen tilanteeseen, mistä koko remppa on saanut alkunsa. Varovasti uskallan tuuletella, että meidän taloudessa ei toistaiseksi ole näitä merkkejä nähtävissä. En kuitenkaan väitä, ettei näin kävisi jossain vaiheessa. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että tällä hetkellä nälkä vain kasvaa syödessä - samoin kuin motivaatio. Kuten edellisessa postauksessa hehkutin, niin puntari ja mittanauha kertovat siitä, että jotain on tehty oikein. Yksinkertaistettuna voisi ajatella, että homma toimii ja remppa etenee juurikin niin kauan, kuin päätämme olla lopettamatta sitä kesken.

Samaisessa keskustelussa nostettiin esiin syitä (iltapäivälehden uutiseen pohjautuen?), että miksi remppa sitten katkeaa heti alkuunsa. Mieleen jäi ainakin seuraavanlaisia selityksiä..

Ruoka alkaa tökkiä. Totta hel..ssä tökkii, jos pakottaa ittensä syömään parsaa, vaikka se on inhokkiruoka numero yks. Ruokavalioita ja (ihme)dieettejä on varsinkin näin Internetin aikana saatavilla joka lähtöön. Miksi siis hakata päätä seinään sellaisen ruokavalion kanssa, jota pystyy noudattamaan maksimissaan alle kaks kuukautta? Tällä tarkoitettiin myös varmasti sitä näkökulmaa, että ruokavalio alkaa tuntumaan turhan yksitoikkoiselta. Niin noh, onko sen pakko olla pelkkää kanaa ja riisiä päivästä toiseen? Ja ainakin jos katsoo omaa syömistä viime vuoden puolella, niin sitä ei edes huonolla huumorilla voi kutsua monipuoliseksi. Paljon enemmän vaihtelua saa tästä "oikeasta ruuasta".

Totaalikieltäytyminen. Tällä ajettiin takaa sitä, että pitäisi opetella kohtuutta kieltäytymisen sijaan. Toisilla toimii, toisilla taas ei. Taas omalta kohdaltani voisi sanoa, että totaalikieltäytyminen on niin paljon helpompaa kuin kohtuuden opettelu. Löydän itsestäni vahvasti tunnesyöjän vikaa, joten on helpompi keksiä tunteille jokin toinen ilmaisutapa, syödä "oikein" ja säästää herkut oikeasti harvoihin hetkiin. Nämä kolme pitäisi pystyä pitämään erillään siten, ettei lipsuminen vanhaan tapahdu salakavalasti. Ehkä sitä vaihetta, kun iltamässäily oli enää "vain" tapa voisi verrata alkoholistin pakottavaan tarpeekseen juoda esim. päivittäin. Kummallakaan ei enää saavuteta sitä näennäistä hyvää oloa, mitä juoma/ruoka on tuonut aikaisemmin.

Liian kova vauhti. Kaikki heti mulle äkkiä nyt, vai miten se olikaan? Joku viisas on joskus sanonut, että uuden tavan omaksumiseen menee kolme viikkoa. Jos tätä on uskominen, niin hommat on hoidettu aikataulussa - tai ainakin sellaiseen tahtiin, ettei mieli hangoittele vastaan. Tammikuun alussa remppa lähti käyntiin ruokavalion muutoksella. Nyt helmikuun aikana mukaan on tullut molemmille sali. Onko tämä vielä alkuinnostusta? Kyllä, mutta toistaiseksi maltti on pysynyt matkassa ja tavoitteet realistisina, huolimatta siitä, että ero tavoissa/tottumuksissa viime vuotiseen on huikea. Kuitenkin tämä nykytilanne on ainakin itselleni sellainen, että tämä on lähempänä sitä, mitä olen ylläpitänyt elämässäni pidempään.

Ulkopuolinen paine. Tämä piti sisällään useampia tarkoituksia, ja tästä olisi itselläni niin paljon sanottavaa, että aiheesta tullaan näkemään oma postauksensa. Lyhykäisyydessään voisin todeta näin, että on aivan mahtavaa, kun teemme tätä pariskuntana yhdessä. On myös mahtavaa, että lähimmät ystävät tietävät asiasta ja tsemppaavat meitä. Tiedän, että tässä lähiaikoina on tulossa tilanteita, kuten herra R:n syntymäpäivät, jolloin syöminen tulee olemaan vapaampaa. Mutta mitä sitten? En edes miellä sitä "harkituksi repsahtamiseksi" vaan elämään kuuluvana asiana. Sudenkuoppanahan tässä on se, että äkkiäkös löytyy joka viikonlopulle jonkinlaista kissankastajaista, jota voisi käyttää verukkeena sille, että sali jää välistä ja syöminen on aivan hunningolla.

Varmasti seuraavat kuukaudet näyttävät, että puhuinko nyt aivan pehmoisia. Kuitenkin tällä hetkellä tsemppi, motivaatio ja usko onnistumiseen ovat korkealla! Näissä mietteissä haluan toivottaa kaikille tahdontäyteistä viikonloppua!

PS: palatkaahan sunnuntaina kuulolle, kun herra R ehtii vihdoin työkiireiltään blogin ääreen kertoilemaan omaa lähtötilannettaan! :)

Miten tähän on tultu?

Tämän blogin takaa löytyy kolmekymppinen aviopari, joka kliseisesti päätti aloittaa laihdutuskuurin tammikuussa, heti vuodenvaihteen jälkeen. Nyt projektia on takana kohta 1,5kk. Tuloksia on mittailtu niin vaa'an kuin mittanauhankin avulla, ja molempien kohdalla tulokset ovat olleet hyviä. Yhteenlaskettuna pudotettuja kiloja on tällä hetkellä kymmenen (ja risat). Tarkempia lähtötietoja, kuten painoa, pituutta ja kuvia tulee molempien osalta sitten omissa postauksissaan.

Kuva: Pixabay

Miksi on tarve laittaa elämäntapa remonttiin? Joskus joku viisas on sanonut, että hyvä parisuhde lihottaa kymmenen kiloa. Allekirjoitan tämän täysin, sillä suhdehan on vähintäänkin erinomainen. Voisi sanoa, että meillekkin kävi perinteiset. Hellusteluaikana oli mukavaa löhötä yhdessä ja syödä, kuitenkin kun tätä jatkuu useamman vuoden niin onko ihme, että molemmilla riittää tiputeltavia kiloja? Tähän kun vielä lisätään stressaavia/ikäviä muutoksia ja terveysongelmia, niin nyt viimeistään on soppa uskottavasti valmis.

Käytännössä tämä soppa tarkoitti meidän kohdalla mm. sitä, että emme harrastaneet liikuntaa ja myös hyötyliikunnan määrä jäi pieneksi. Ateriarytmit olivat ihan perseellään, sillä söimme käytännössä kaikki päivän ateriat yhdeltä istumalta iltaisin, television edessä tietysti. Useimmin nämä ateriat pitivät sisällään (uuni)pitsaa, kebab-eläintä, hamppareita ja kiinalaista. Jälkiruuaksi piti tietysti saada jotain makeaa, ja silloin (irto)karkit, jäätelö ja pullat olivat kovaa huutoa. Teimme myös itse ruokaa, mutta silloinkin annoskoot olivat järkyttäviä, eikä kermasta tai juustosta paljoa säästelty. Tällä hetkellä moisten ruokien, tai oikeammin ruokamäärien ja sen jälkeisen ähkyn ajattelukin tekee pahaa. Eli jotain muutosta oikeaan suuntaan on tapahtunut myös korvien välissä.

Kuva: Pixabay

Miksikö sitten piti perustaa blogi tätä remonttia varten? Vaikka motivaatio, sekä alkuinnostus on vielä hyvinkin korkealla ajattelin, että lisämotivaatiosta blogin muodossa ei ole haittaa. Lueskelin muita samasta aiheesta kirjoittavia blogeja, ja niissä vertaistuen määrä oli aivan huikeaa! Samalla blogista tulee myös meille päiväkirja, johon voi aina palata lueskelemaan vanhempia tekstejä sellaisella hetkellä, kun epätoivo meinaa ottaa vallan. Tai keittiön yläkaapin Marianne-pussi huutelee liian lujaa. Vielä kun sain hra R:n innostumaan ajatuksesta ei tähän varsinaisen blogin perustamiseen uponnut kovinkaan paljon aikaa.

Jatkossa blogista tulee löytymään yhdessä ja erikseen laadittuja postauksia. Kaikille vaihtoehdoille tulee myös omat tunnisteet, mikäli esimerksi akkamainen höpinä ei satu kiinnostamaan. Sisältö tulee kuitenkin pyörimään tässä elämäntaparemontin ja siihen liittyvien asioiden ympärillä. Teimme myös yhdessä päätöksen, että esiinnymme blogissa anonyymisti. Kuitenkin tämänkaltaisessa blogissa muutoskuvat ovat varmasti niitä, jotka kiinnostavat. Uskallan luvata, että sellaisia kuvia täältäkin tulee löytymään. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kaikkien muhkuroitten ja makkaroitten esiintuominen jännittäisi yhtään.

Kuva: Pixabay

  

Tässäpä meistä lyhyesti, kuten luvattua, seuraavissa postauksissa tulee yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, että millaisista luvuista/mitoista projekti on lähtenyt liikenteeseen. Meille saa jättää kysymyksiä/palautetta/turhia toiveita joko kommentteihin tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen rasvaprosentti@gmail.com

Mukavaa maanantaipäivän jatkoa!